Suomen talous ei kasva, koska kasvulle ei ole insentiivejä. Pörssiyhtiöt elävät kvartaalitaloudessa, perheyritykset varjelevat sukupolvien pääomaa, startupit tähtäävät exitiin ja pienyrittäjät maksavat kovan hinnan työllistämisestä. Kasvun esteet ovat yhtä lailla kulttuurisia kuin rakenteellisia.
Meiltä puuttuu kasvun insentiivit. Se on oma, ei-niin-tieteellinen näkökulmani siihen, miksi Suomen talous ei kasva. On helppoa mennä puuttuvien investointien, pääomien tai osaajapulan taakse, mutta kasvun esteet ovat vähintään yhtä paljon kiinni kulttuurista kuin ne ovat kiinni rakenteista.
Edellämainitut myös abstrahoivat näppärästi kansantalouden kasvuhaasteet.
Vastavuoroisesti päätin tehdä karkean stereotyyppisen kategorisoinnin kasvun kulttuurillisista esteistä. Lukijan harkintaan jää se, onko kyse todellisista vai kuvitteellisista esteistä.
Helsingin pörssissä on listattuna 126 yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto viime vuonna oli karkeasti 185 mrd euroa.
Pörssiyhtiön johto taiteilee alituiseen markkinoiden odotusten ja kvartaalitalouden ristipaineessa. Toimitusjohtajan tärkein tehtävä ei ole pitkän aikavälin kasvu vaan lyhyen aikavälin tulostavoitteiden täyttäminen. Moni sijoittaja haluaa ennustettavaa ja tasaista kasvua, ei riskejä. Siten riskejä ottava toimitusjohtaja ottaa aina myös henkilökohtaisen urariskin.
Suurin osa työllisistä työskentelee perheyrityksissä – noin 40 % yrityssektorin työntekijöistä. Perheyrityksen eetoksessa painottuu vastuu seuraaville sukupolville. Kasvu tuntuu riskialttiilta, koska kyseessä ei ole vain liiketoiminnan jatkuvuus vaan koko perheen identiteetti ja historia.
Monet perheyritykset pyrkivät jatkamaan toimintaa seuraavalle sukupolvelle sen sijaan, että ne skaalaisivat liiketoimintaa aggressiivisesti. Lisähaastetta ja kulmakerrointa tulee usein suvun sisäisistä jännitteistä ja eriävistä näkemyksistä.
Näiden lisäksi Suomessa on noin 2 600 startup-yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto, noin 10 mrd euroa, edustaa merkittävää osuutta Suomen yrityssektorin kokonaistuotannosta.
Startup-yrittäjälle kasvun tärkein draiveri tulee usein nopeasta arvonnoususta ja exitin mahdollisuudesta. Suomen startup-ekosysteemi on edelleen korostuneen riippuvainen ulkomaisista sijoittajista. Tämä tarkoittaa, että kun yritys menestyy, sen omistus ja verohyödyt valuvat pois Suomesta.
Suomen yrityksistä huikeat 93 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä, eli ne luokitellaan mikroyrityksiksi. Mikroyritykset työllistävät yhteensä noin 26 prosenttia Suomen yrityssektorin työntekijöistä.
Pienyrittäjälle työllistäminen on lähes rangaistava teko. Työllistäminen on kallista ja monimutkaista. Yrittäjä, joka haluaa kasvaa, kohtaa nopeasti työlainsäädännön, sosiaalimaksut ja riskin, että mahdollinen työntekijä ei tuotakaan riittävästi lisäarvoa. Eikä hei unohdeta byrokratian kuormitusta – mitä enemmän kasvat, sitä enemmän luvassa on raportointia, sääntelyä ja lisää velvollisuuksia.
Jokaisella näistä ryhmästä on omat kasvun esteet. Ratkaisujen pitäisi heijastaa todellisuutta ja Suomen koko yrityskenttää.
Tarvitsemme rakenteet, jotka kannustavat riskinottoon sen sijaan, että ne rankaisevat siitä. Suomi ei tarvitse lisää keskustelua kasvun tarpeesta, vaan mekanismeja, jotka tekevät kasvusta kannattavaa.
..ja motivoivaa.