Kun pitäisi uudistua, mutta on pakko keskittyä kannattavuuteen

Yksi lause toistuu tällä hetkellä suomalaisissa johtoryhmissä useammin kuin haluaisimme myöntää: “Meidän pitäisi uudistua, mutta nyt on pakko keskittyä kannattavuuteen.”

Arjen johtaminen on täynnä ristiriitoja.

Kalenterit täyttyvät palavereista, joissa jauhetaan budjeteista, katteista ja seuraavan kvartaalin tavoitteista. Samalla tiimit tietävät, että heidän pitäisi keksiä uutta, innovoida rohkeasti ja uudistaa liiketoimintaa. 

Palavereissa muistutetaan moninaisin sanakääntein, että taloudellinen tulos ei voi enää heikentyä. Seuraavassa hetkessä tiimejä pyydetään kuitenkin miettimään rohkeita ideoita, kokeilemaan uutta ja rikkomaan rajoja. Lopputulos?

[heinäsirkkojen sirinää] 

Kuka ehtii miettiä uusia avauksia, kun kannattavuus pitää pelastaa? 

Tässä ajan hetkessä korostuu se, että yritykset joutuvat juoksemaan todella kovaa pitääkseen kannattavuuden edes jonkinlaisella tasolla. Lyhyen aikavälin tuloksen ja tulevaisuuden menestyksen välillä käydään jatkuvaa köydenvetoa. 

Johtajat vaihtavat moodista toiseen, mutta lopulta selviytyminen voittaa aina. Painoarvoa saa vain se tekeminen, joka tuo välittömiä tuloksia. Organisaatio puhuu tulevaisuudesta, mutta päätökset koskevat aina vain nykyhetkeä. Se tuntuu turhauttavalta, koska ihmiset eivät ole varmoja, mitä heiltä oikeasti odotetaan, uuden ajattelua vai nykyisen tehostamista. 

Molempia. Se on helppo vastaus. 

Tämän dilemman ytimessä on kaksi keskenään kilpailevaa voimaa. Pelko epäonnistumisesta pakottaa turvaamaan nykyistä tulosta ja toisaalta halu menestyä tulevaisuudessa vaatii rohkeita kokeiluja ja irrottautumista nykyisestä. Organisaatiolta se vaatii kykyä pitää yllä kahta eri toimintamallia samanaikaisesti, operatiivista tehokkuutta ja luovaa kokeilukulttuuria.

Perinteisesti ajatellaan, että ensin korjataan kannattavuus ja sitten vasta innovoidaan. Tämä on ensimmäinen asia, missä pitää uskaltaa haastaa omaa ajattelua. 

Käännetään ajatus ympäri. Mitä, jos ideoita ei haettaisikaan jostain uudesta vaan aloitettaisiin sieltä, missä yrityksen suurimmat kustannukset ovat? Eli innovoidaan kannattavuuden ympärillä.

Oma kokemukseni on, että ihmiset tekevät pieniä mikroinnovaatioita osana työtään päivittäin. Hukkaamme valtavan määrän potentiaalia kun emme saa näitä pieniä arjen innovaatioita kaikkien tiimien hyödynnettäviksi.

Entä jos sen sijaan, että aina keksitään uutta, kääntäisimme kokeilut koskemaan asioita, joista voisimme luopua? Jokainen pois jätetty asia tuo tilaa ja energiaa uudelle. 

Tai varataan vaikka kerran kvartaalissa kokonainen päivä, jolloin organisaatio ei saa tehdä ”tuottavaa työtä”. Päivä pyhitetään sen sijaan ideoinnille, kokeiluille, keskusteluille ilman odotusta tuottavuudesta. Kyseessä on luvan kanssa hyödytön päivä. Tiedä mitä upeaa siitä syntyy (!) 

Ja kutsutaan usein ulkopuolisia ihmisiä oman toimialan ulkopuolelta tai eri taustoista haastamaan totuttuja totuuksia tai kertomaan, miten esimerkiksi muotoilija, antropologi tai startup-yrittäjä lähestyisi yritykselle tyypillisiä haasteita. 

Joskus ihmiset tarvitsevat vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan.

---

Strategiasta käytäntöön -valmennus on suunnattu johtoryhmille ja esihenkilöille, jotka haluavat vahvistaa strategian toimeenpanoa ja kehittää organisaation muutoskyvykkyyttä. Valmennus syventää ymmärrystä muutoksen inhimillisistä mekanismeista ja tarjoaa konkreettisia työkaluja käyttäytymisen ja arjen tekemisen muotoiluun. Lue lisää valmennuksesta täältä.