Uutisotsikot maalaavat kuvaa työelämästä usein synkemmäksi kuin se todellisuudessa on. Miten tämä negatiivinen kierre vaikuttaa ajatteluumme ja päätöksentekoomme? Miksi aivomme tarttuvat kielteisiin signaaleihin ja mitä se kertoo meistä – ja median voimasta?
Esitykseni alkavat usein kuvakollaasilla, joka koostuu parin viime viikon uutisotsikoista. Se on tähän hetkeen sidottu välähdys siitä maailmasta ja toimintaympäristöstä, jossa elämme. Se tekee näkyväksi paitsi kontekstin, myös narratiivin, jota itsellemme toistamme. Siksi kuvaa seuraa kysymys: “Mitä luulet, ovatko nämä otsikot syitä vai seurauksia?”
Tällä hetkellä uutisotsikot piirtävät synkkää ja repivää kuvaa maailmasta, työelämästä, poliittisen päätöksenteon kyvyttömyydestä, teknologian murroksesta ja ilmastonmuutoksen vakavuudesta.
Eilen aamulla nappasin tulevaan kollaasiin kuvan Hesarin uutisesta Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan teettämästä kyselystä, jossa jo otsikko toteaa, miten “Enemmistön mielestä asiat menevät Suomessa väärään suuntaan.” Täydellistä.
Uutisen mukaan kyselyssä Suomalaisilta kysyttiin, ovatko asiat maassamme tällä hetkellä menossa oikeaan vai väärään suuntaan. Kysymyksessä ei tarkennettu, mitä mainituilla asioilla tarkoitettiin, joten kyse oli siis ihmisten yleisestä tunnekokemuksesta – ei objektiivisesta todellisuudesta. Vastaajista 58 prosentin mielestä suunta on väärä ja 25 prosentin mielestä oikea. 16 % ei osannut sanoa suuntaan tai toiseen.
Merkittävä määrä empiiristä tutkimusaineistoa on osoittanut, miten epäsymmetrisesti käytämme negatiivista vs. positiivista informaatiota tehdessämme tulkintoja ympäröivästä maailmasta. On hyvin tiedossa, että aivot reagoivat voimakkaammin negatiivisiin ärsykkeisiin kuin positiivisiin tai neutraaleihin signaaleihin. Uutismedia osaa hyödyntää tätä vinoumaa - negatiiviset uutisotsikot herättävät enemmän huomiota ja klikkauksia. Toisin sanoen myyvät enemmän.
Ihmisillä on tendenssi tulkita asioita negatiivisemmin kuin asiat oikeasti ovat. Negatiivisuus ja epävarmuus työelämässä lisäävät kognitiivista kuormitusta, joka heikentää keskittymiskykyä ja päätöksenteon laatua.
Jokaista negatiivista tunnekokemusta kohden tarvitaan vähintään kolme positiivista tunnereaktiota, jotta negatiivisesta tunteesta pääsee eroon. Jotenkin tuntuu siltä, että median välittämä suhdeluku on tällä hetkellä toisin päin. Tai sitten vahvistusharha saa minut näkemään vain negatiivisia otsikoita ympärilläni.
Miten voisimme kääntää narratiivin negatiivisesta kohti muutosta ja mahdollisuutta? Miten voitaisiin laajentaa ajattelua kapeasta ongelmakeskeisyydestä kohti holistisempaa, pitkän tähtäimen visiota?
Harva tilanne on 100 % sysip*ska. Miten voitaisiin oppia näkemään mahdollisuudet myös haastavissa tilanteissa? Miten saadaan fokus ratkaisuihin ongelmien sijaan?
Uusia aloitteitakin löytyy. Yhdestä sellaisesta kerrottiin eilen Kauppalehden artikkelissa. Lainaan tähän loppuun jutussa haastateltua Peter Sarlinia, joka sanoo: ”Meillä ei mene kovin hyvin nyt eikä tulevaisuudessa, jos emme muuta jotain.”
Olen samaa mieltä.
Ehkä se “jotain” pitäisi olla tämä negatiivisuus.